Long live Lapland!

Pohjoinen valovoima ei lämmittänyt Euroviisuissa, mutta meillä Lapissa vielä tästäkin pitenevästä päivästä riittää valoa ja voimaa myös pinnan alle. Valovoiman säilöminen onkin tarpeen seuraavaa kaamosta varten.

Muukin kuin kesän lämpö lämmittää nyt lappilaisia. Lappi on murrosvaiheessa eikä paluuta entiseen ole. Aina ei tähdet ole olleet lappilaisille suosiolliset, mutta nyt on. Meidän Lappi kiinnostaa niin kansallisesti kuin kauempanakin. Luonnonvaroihin, energiaan ja matkailuun kärkialoina pohjautuvissa maakunnan suunnitelmissa ja ohjelmissa henkii positiivinen vire. Ja sitä on paitsi odotuksissa myös viime kuukausien taloustilastoissa.

Uusien mahdollisuuksien edessä Lapilla on kasvun paikka. Mahdollisuuksien mukana tulleista ja tulevista haasteista selviämiseksi peräänkuulutetaan yhteistyötä ja vieläpä jotain uudenlaista sellaista. Tarvitaan globaalitason, EU-tason ja valtakunnantason ratkaisuja. Tarvitaan alueellisia ja paikallisia ratkaisuja. Mikä näille kaikille on yhteistä? Se, että kaikissa kysytään yhteistuumaisuutta.

Systeemien kehittämisen ehtona on dialogi. Vuoropuheluun mahtuu monenlaisia osallistujia. ”Joku on omasta mielestään aina oikeassa. Joku taas on aina samaa mieltä kuin viimeisin keskustelukumppani. Joku on mielestään aina väärässä. Joku ei halua olla mitään mieltä, vaan vetoaa asiantuntijoihin. Joku vaatii olemaan maassa maan tavalla. Toinen tahtoo maahantuoda oman moraalinsa.” Lainaus on äitienpäivälahjaksi saamastani Hilkka Olkinuoran mainiosta tekstistä ”Elä ihmeessä – kirja naiselle” ja sopii soveltuvin osin tähän paikkaan. Yhteistuumaisuuteen pääsemiseksi tarvitaan hyvää dialogia. Googlaa.

Sanotaan, että kasvaakseen on tunnettava menneisyys ja tulevaisuus. Nyt pitäisi löytyä halua ja kykyä katsoa asioita laajemmin kuin kotinurkilta käsin. Tulisi katsoa yli erilaisten rajojen ja samalla riittävän pitkälle tulevaisuuteen. Tarvitaan viisautta ja neuvottelutaitoa, joka on taitoa päästä yhteisymmärrykseen. Eri intressien ja mielipiteiden kirjossa on löydettävä se minkä kanssa voimme elää.

Kulleroiden kukkiessa, hyvää kesää kaikille!

Taija Jurmu, Lapin kauppakamarin asiamies

150 vuotta kirjastoja... ja dynamiittia

"Lapin maakuntakirjasto. Neuvonta. Puhelimessa Kirjastonsetä”. ”…. phihihi, täällä Lapin kunnankirjastosta Kirjastotäti soittelee.” Tällaiseen keskustelun avaukseen kirjastonsetä törmäsi takavuosina muutamia kertoja. Yhteiseksi hihittelyksihän se tahtoi mennä.
Nyt ei ole enää Lapin kuntaa, mutta Lapin kirjasto on edelleen. Nykyisen kuntajaon mukainen keskustelun avaus sujuisi siis: ”Lapin maakuntakirjasto. Neuvonta. Puhelimessa Kirjastonsetä”. ”…. phihihi. Täällä puhuu Rauman kaupunginkirjaston Lapin kirjaston Kirjastotäti. Hei”. Kun tämä meidän kirjastokimppamme ”Lapin kirjasto” tässä koko ajan kasvaa ja kaunistuu, niin tulevaisuudessa kenties on jonkinlainen yhteispäivystyskin. Silloin keskustelun avaus voisi mahdollisesti olla: ”Lapin kirjaston Rovaniemen kaupunginkirjaston neuvonta. Puhelimessa Kirjastonsetä”. ”…phihihi. Tällä Rauman kaupunginkirjaston Lapin kirjaston Kirjastotäti. Hei”.
Kuntia tulee ja kuntia menee, mutta kirjasto on ja pysyy. Inarin kirjasto täytti 150 vuotta viime vuonna ja Rovaniemen kirjasto saman verran tänä vuonna. Samoihin aikoihin näiden kirjastojen perustamisen kanssa muuan Alfred Nobel keksi dynamiitin ja J.M. Barrie syntyi.
Dynamiitti ja J.M. Barrie liittyvät seitinohuella aasinsillalla kirjastoon siten, että dynamiitilla Nobel loi merkittävän varallisuuden. Tästä varallisuudesta on jo reilun sadan vuoden ajan jaettu mm. Nobelin kirjallisuuspalkintoa. J. M. Barrie taas on tunnettu satuhahmostaan Peter Pan. Peter Pan taas on tunnettu siitä, ettei hän halunnut kasvaa aikuiseksi. Ja sitten se silta… tai toinen. Kirjasto on nuori 150-vuotias, eikä pidä mitään kiirettä kasvaa aikuiseksi. Ja jos kirjasto ei ole ihan dynamiittia, niin olisi se vähintään Nobelin palkinnon ansainnut. F. E. Sillanpää, A. I. Virtanen, Martti Ahtisaari, Kirjasto?
EU:n Arktinen informaatiokeskus on juuri nyt kovasti tapetilla ja lobbarit ajavat Rovaniemeä keskuksen paikaksi. Näitä ”arktisia informaatiokeskuksia”, kirjastoja, on Lapissa ollut ainakin 150 vuotta, mutta nuorekkaaseen joukkoon yksi uusi sopii erinomaisesti.
”Lapin maakuntakirjasto. Neuvonta. Puhelimessa Kirjastonsetä”. ”Haluaisin varata hammaslääkäriajan”. ”Ööö… siis tämä on kirjastossa”. ”Oi, eikö se olekaan hammashoitolassa? Voi kamalasti anteeksi… vai varaatteko te siellä nykyään myös hammaslääkäriaikoja?” Ehkä ei vielä tänään, mutta kukapa tietää mitä kirjasto on seuraavan 150 vuoden kuluttua? Sitä odotellessa - tervetuloa hyllyillesi!

Pasi Rantanen, Lapin maakuntakirjaston kirjastonsetä